Olen vinkannut näitä kirjoja asiakkaillemme Myyrmäen kirjastossa. Idean
kuolema-aiheiseen kirjavinkkaukseen sain mielenkiintoisesta viime vuonna ilmestyneestä
kirjasta Katkera Manalan kannu. Suosittelen sitä kaikille kansanperinteestä, historiasta
ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. Syksyiseksi vinkkauspäiväksi sopi
hyvin marraskuun 1. päivä, Kuoleman päivä. Niin ja tuo marrashan tarkoittaa
kuolemaa…
Kirja kertoo kiehtovasti mm. pakanallisen ja kristillisen kulttuurin
sekoittumisesta ja rinnakkainelosta sekä erilaisista kuolemaan liittyvistä
uskomuksista ja käytänteistä. Monet kansanuskon ja kristinuskon käsitykset
kuolemasta ja kuolleista elävät edelleen toisiinsa kietoutuneina, osana nykyaikaistakin
kuolemaa.
Tämän kirjan valitsin mukaan, koska siinä on viehättävä artikkeli
itkijänaisista ja naurattajanainen Buffonasta – siinä siis nauru ja kuolema
yhdistyvät kauniilla tavalla.
Sarjakuvaromaani perheestä, joka pyörittää hautaustoimistoa (funeral home).
Tarinan edetessä perheen tytär osoittautuu lesboksi ja romanttista sisustamista
harrastavalla isälläkin on nuoruudessaan ollut homosuhteita. Hautuukoti sopii
erinomaisesti mustan huumorin ja sarjakuvien ystävälle.
12-vuotiaan pojan kotona on aina ankea tunnelma, jonka syytä hän ei
tiedä. Yhtä kodin huonetta ei saa käyttää, mutta se on sisustettu kuin jollekin
pojalle. Siellä on myös legoja, joilla ei saa leikkiä. Yllättäen poika saa kuitenkin
kuulla lapsena murhatusta enostaan. Muut lapsiuhrit on haudattu nummelle, mutta
enon
ruumista ei koskaan löytynyt. Kirjaston vanhoista lehdistä selviää murhaajan nimi
ja vankila. Siitä alkaa kirjeenvaihto…
Pyövelit olivat keskiajalla parjattu ja halveksittu, mutta kuitenkin
tärkeä ammattikunta. Pyövelinhomman lisäksi heillä oli myös muita
velvollisuuksia, joista he saivat hieman palkanlisää.
Hautausmaa on pieni ja sympaattinen kirja – hautausmaista. Pääasiassa
ovat kuvat, joita kommentoivat lyhyet tekstit.
Tämä kirja on yllättävää kyllä, ilmestynyt USAssa jo vuonna 1915. Kulttimaineeseen
noussut kirjahan julkaistiin Suomessa vasta 1970-luvulla. Kirja koostuu
eräänlaisista muistokirjoituksista, joita kuolleet ovat ”kirjoittaneet” itsestään.
Vainajat kertovat yllättäviä asioita elämästään, esimerkiksi erilaisista
sattumuksista ja vaikkapa siitä, kuinka eläessä tuli huijattua paikallisia
asiakkaita.
Eräänä päivänä Anna-Leena Härkösen ovelle tuli ei-toivottuja vieraita.
Poliisikaksikko tuli kertomaan siitä, että sisar on hypännyt parvekkeelta alas.
Vaikka sisaren itsemurha ei ollutkaan aivan odottamaton, niin se herätti
runsaasti syyllisyydentunteita. Mitä olisin voinut tehdä toisin? Yhdessä
kasvaminen ja eletty elämä oli nyt enää muistoissa, joita piti käsitellä.
Työtön toimittaja ottaa eläintarhasta lemmikseen pingviinin, jota
eläintarhalla ei ole enää varaa ruokkia. Molemmat kulkevat tyhjässä
huoneistossa allapäin. Yllättäen toimittaja saa työn: hänen tulee kirjoittaa muistokirjoituksia
lehteen. Asiassa on kuitenkin oudot piirteensä. Muistokirjoitukset tehdään elävistä
ihmisistä, joita alkaa kuolla muistokirjoitusten valmistumisen jälkeen.
Teini-ikäinen Mort tarvitsee kasvaakseen ja aikuistuakseen työpaikan.
Pestuumarkkinoilla työnantajat ja työtä hakevat kohtaavat toisensa. Mort odottaa
isän kanssa puoleen yöhön, kunnes luiseva herrasmies tulee pestaaman hänet
apupojakseen. Uusi isäntä on itse Kuolema. Mikäli pidät humoristisesta
fantasiasta, niin lue tämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti